Muuta historiaa

Perinneherkut maistuvat yhä  

Ruokahuolto on oleellinen osa puolustusvoimien toimintaa. Osa ruokalajeista on muodostuneet perinteiksi. Kaikki tietävät torstain hernekeiton ja sotilaskodin munkit. Uusien ruokien vakiintumiseen ja vanhojen katoamiseen vaikuttaa maakuntaperinteet ja yleiset ruokatottumukset.

Munkin juuret Venäjän keisarikunnassa  

1800-luvun loppupuoliskolla kolmannen polven venäläisemigrantti, yksinhuoltajaäiti Varvara Schantin alkoi pullakauppiaaksi. Hän osti haminalaisesta Aholaisen leipomosta leipomotuotteita ja myi niitä eteenpäin ensin venäläisille ja RUK:n toiminnan alettua 1920 suomalaisille reserviupseerikoulun upseerioppilaille.   

Kauppa kannatti. Jokaisesta sotilaskodista löytyvien hillomunkkien juurien uskotaan olevan yksinhuoltajaäidin liikeideassa. Aina munkkeja ei kuitenkaan ole ollut saatavilla. Sota-aikana raaka-aineista oli pulaa. Jauhot olivat kortilla ja vielä harvinaisempaa oli öljy, jossa munkit uppopaistetaan. Näinä päivinä menekki on  huimaa. Santahaminan sotilaskodin leipurimestari Arvo Sarkkisen mukaan sotilaskodissa myydään tuhatkunta leipomotavaraa päivässä. - Sämpylät ovat nostattaneet suosiotaan, mutta munkit ovat yhä myyntitilastojen kärkisijoilla.  

Vuodesta 1966 asti sotilaskotisisarena toimineen Inka Tiittasen mukaan perinteinen hillomunkki on aina ollut suosittu, mutta varsinainen ilmiö siitä tuli vasta noin kaksi vuosikymmentä sitten. - 1990 ja 2000 lukujen taitteessa munkkia alettiin brändäämään. Tarjontaan munkit ovat kuitenkin kuuluneet niin kauan kuin muistan.  

Terveysyhteiskunnassa myös munkit ovat terveellisiä  

Munkin resepti on yksinkertainen: jauhoja, vettä, hiivaa, sokeria ja mausteita. Taikinaa nostatetaan, se jaetaan osiin, uppopaistetaan, hillotetaan ja lopuksi sokeritetaan. Parin tunnin kuluttua leipomisen alottamisesta munkit ovat syömävalmiita. Leipureilla on sormensa pelissä munkin koostumuksessa. Makuvivahteet eroavat esimerkiksi käytettyjen mausteiden mukaan. - Munkki on kuitenkin aina munkki, Tiitanen tiivistää.   

Hänen mukaansa munkkien maku on pysynyt aikojen saatossa samana, mutta ravintoainetasolla muutosta on. - Munkista on tullut ajan saatossa terveellisempi. Kovien rasvojen asemesta valmistuksessa käytetään kasvirasvaa ja maitopohjaisesta taikinasta ollaan siirrytty vesipohjaiseen.

Munkin rasvapitoisuus yllättää.

Uppopaistamisesta huolimatta ei hillomunkki ole wieneriä rasvaisempi. Wienerissä rasva leivotaan taikinaan. Munkkia paistaessa sen rapean kuoren läpi ei imeydy öljyä munkin pehmeään sisukseen. 

Hernekeitto - helppoa ja hyvää  

Keskiaikaisten katolilaisperinteiden mukaan ruokailua oli vähennettävä tai siitä oli pidättäydyttävä perjantaisin. Torstaina oli tapana syödä tukevampi ateria. Yhtälö vaikuttaa yhä edelleen. Joka torstai  varusmiehet Suomen muonituskeskuksissa lappavat lautasilleen hernekeittoa.  

Herneitä on syöty Suomessa jo esihistoriallisella ajalla. Herne on helposti saatavissa oleva ja kätevästi varastoitava elintarvike. Esimerkiksi linssien pilaantumisaika on lyhempi kuin herneillä. Hernekeitto on ensimmäisiä puolustusvoimien ruokalistoilta löytyviä peruskeittoja. Puolustusvoimien kenttähuoltojärjestelmän lähtökohtana on lämpimän aterian tarjoaminen. Keitto on siihen hyvä ratkaisu.

Maistuu monessa sukupolvessa  

Perusteet pannukakun tarjoamiseen ovat niinikään käytännölliset. Raaka-aineet ovat yleisiä. Pannukakku-hernekeitto-yhdistelmä on ravitsemispäällikko Anna-Maija Paanasen mukaan aina maistunut varusmiehille. - Jos vieraina käy reserviläisiä tai veteraaneja, eikä hernekeittoa syystä tai toisesta ole tarjolla, on pettymystä havaittavissa. Kyselyjen mukaan hernekeitto sijoittuu varusmiesten mielestä kymmenen suosituimman ruokalajin joukkoon.

Hernari tippuu hyvin omalla kohdalla. Sipulin lisääminen tuo siihen vielä lisää syvyyttä, kaartinjääkäri Juuso Tammilehto makustelee. Muonituskeskusten linjastoissa ruoka tarjoillaan päivällä, mutta keittiössä kuhina alkaa jo aamuvarhain. Valtaviin patoihin lisätään vettä, herneitä, suolaa, lihaliemijauhetta ja mausteita. Keittoa kypsennetään hauduttaen kiehumispisteessä noin kolme ja puoli tuntia.

Hernekeitoillakin on pieniä eroja.

Hernekeittoja muokataan käyttämällä erilaisia herneitä tai lihoja, kuten palvikinkkukuutioita tai sikanautajauhelihaa. Kasvisvaihtoehdossa käyetään vaaleasoijarouhetta, Paananen listaa.

Kehittyvät ruokaperinteet  

Maakuntaperinteet heijastelevat muonituskeskusten ruokatarjontaan. Lapissa käytetään poroa ja Kainuussa Kainuun lihavelliä. Lisäksi tarjonta muokkautuu yleisten ruokatottumusten mukaan. Paananen uskoo että kana tulee yleistymään. - Aiemmin oli lähennä kanaviilokkia. Nykyään on paljon uusia broilerin muotoja. Lisäksi riisi, pasta ja peruna ovat yleisiä raaka-aine pohjina. Ruokien vakiintumiseen vaikuttaa hinta, turvallisuus, riskitekijät ja valmistusprosessit. Puolustusvoimien perinteikkyys näkyy ja maistuu juhlapäivinä. Kirkollisina pyhinä, itsenäisyyspäivänä ja joukko-osastojen juhlapäivinä ruokalistoilla on erityisempää ruokaa. Hiljattain erilaiset teemapäivät, kuten kansainväliset viikot ovat vaikuttaneet valikoimaan.    .